Pieni takkupallo

16.03.2021

Mutta elämme päivä kerrallaan.

Oli varhainen aamu. 

Yhdistyksen loukutustiimi pakkasi auton ja lähti kohti tuttua mutta tuntematonta. 

Määränpäähän päästyään tiimiläiset havaitsivat isoja kissoja juoksentelevan lumisella pihamaalla. Pakkasmittari näytti tällä kertaa vain -7 astetta. 

Loukut sijoitettiin paikkoihin missä kissoja normaalisti ruokitaan, silloin kun ruokitaan.
Ruokintapaikasta kertoo maahan jäätyneet likaiset peltilautaset. 

Tiimiläiset ei ehtineet kissa sanoa, kun viritetty loukku jo napsahti kiinni.
Loukussa oli suuri musta kissa.   

Toisella puolen pihaa viritetty loukku napsahti lähes samaan aikaan.
Siellä lymyili reilusti pienempi, mutta yhtä nälkäinen kissa. 

Kissat siirrettiin loukuista kuljetuskoppiin ja lämpöiseen autoon odottamaan.
Loukut viritettiin uudestaan. 

Nyt odoteltiin tovinen kunnes tuttu loukun ääni kuului taas lautakasan takaa.
Loukussa näkyi vain pieni karvapallo. Oliko se kissa? 

Lähemmän tarkkailun tulos oli että loukussa todella oli kissa.
Pienen pieni kissanpentu. 

Turkki takussa, kauttaaltaan vapiseva ressukka.
Aamu oli kääntynyt jo iltapäivän puolelle ja lähdimme eläintaloa kohti mukanamme kolme pelastettua kissaa. 

Palaamme takaisin toisena päivänä.
Nyt oli saatava nopeasti pieni takkupallo lämpimään syömään. 

Eläintalolla laskimme ison Mustan kissan, joka sai nimekseen Mörkö, omaan asuntoonsa lepäämään ja syömään.
Pieni takkupallo, jonka nimesimme Myyksi sai yhteisen asunnon hieman isomman kissanpennun, Mymmelin kanssa. 

Pikkuiset pelkäsivät kovasti, mutta yhdessä heillä oli hyvä.
Ruuan jälkeen kissat toisiinsa kiinni liimautuneina nukahtivat pesään. 

Heti seuraavina päivinä huomasimme ettei Myyllä ole kaikki hyvin.
Heiveröinen pieni kissa tärisi edelleen, eikä ruoka maistunut.
Pikkuiselle Myylle kutsuttiin eläinlääkäri talolle katsomaan sen vointia.
Ohjeiden mukaista hoitoa seuraavaan päivään ei tuottanut tulosta. 

Päätimme viedä kissan eläinlääkärin vastaanotolle jossa voitiin ottaa verikokeita ja tutkia Myytä vielä paremmin.
Myy nesteytettiin, lääkittiin ja takkuturkilta leikattiin iso takku niskasta pois.  

Tuntuu surulliselta ajatella minkälainen elämän alku tälläkin pienellä on ollut.
Sattumalta meidän kaikkien yllätykseksi Myy meni loukkuun ja sai tarvitsemaansa hoitoa. Pienestä pennusta ei kenelläkään ollut näköhavaintoja.
Hyvä näin. 

Mörkö, Mymmeli ja Myy keräävät nyt Ekeyn eläintalolla voimia hyvää elämää varten.
Ja tulevat kotia etsimään kun ovat voimistuneet.
Odotamme tällä hetkellä Myyn verikokeiden tuloksia.
Myy voi jo huomattavasti paremmin.
Ruoka maistuu eikä ihminen ole enää niin pelottava. Pienen kehräyksenkin olemme jo saaneet todistaa.   

Mutta elämme päivä kerrallaan ja toivomme parasta.
Terveydentila voi heiketä hetkenä minä hyvänsä. 

Myy on ulos syntynyt ja ulkona selvinnyt nipun napin ensimmäiset elinviikkonsa.
Populaatiokissoja vaivaa erinäiset sairaudet. Toiset kärsivät sairauksista vuosia, kun ensin jollain ihmeen kaupalla selviävät aikuisiksi asti. 

On kauhistuttava ajatus, mitä ulos hylätyt kissat joutuvat kärsimään.
Jatkuvaa pelkoa, nälkää, kylmää ja kipua. 

Miltä se tuntuu

"Miltä tuntuu turvallinen pesä.
Onko se sama kun taivasalla kesä? 

Miltä maistuu tuore silakka.
Onko se sama kun turkissa tunne vilakka? 

Tiedätkö ihmisen hyvän.
Tunteen lämpöisen ja syvän? 

En tiedä vastaan sinulle.
Voisitko sinä näyttää sen minulle? 

Näitä pohtii pieni takkuturkki.
Kaverina vain vanha peltipurkki". 

Pidetään heikompien puolta❣️